lauantai 22. kesäkuuta 2019

Avoimet ovet Luojankukkarossa 15.6.2019





       Avoimet ovet Luojankukkarossa 15.6.2019 klo 14-18



Halusin kutsua ensimmäisen kerran kymmenet ja kymmenet lannenvetiset, jotka ovat neljän vuoden aikana tarjonneet minulle kyydin Mörkökorven risteyksestä tai Sokoksen pihasta kotiini Luojankukkaroon. Ystävien kanssa valmistimme herkullista alkukesän purtavaa ja tutkittavaksi erikoisia kohteita tönön sisällä ja pihamaalla, kun samalla oli muutakin merkkipäivää. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän elämä on lähiyhteisön varassa.


Tässä yhteenvetoa ja kuvia iltapäivästä.









    2. Huussi – saa kokeilla. Erottelee tärkeän uriinin (pissin) typpilannoitteeksi ja kompostoi ulosteen fosforilannoitteeksi kasvimaalle. Sanomalehti on leikattuna ja rypisteltynä oiva vaihtoehto metsää heikentävälle ja dioksiinilla valkaistulle niin kutsutulle vessapaperille.





  
    4. Paikalla on hollantilaisten miesten kehittämä moderni karstamylly ja kaksi modernia rukkia. Saat mukaan itse karstaamaasi villaa ja itse kehräämääsi lankaa!



    5. Tuvassa on viljamyllyjä. Jauha itsellesi luomuruista ja -vehnää! Yli kaksi viikkoa jauhatuksesta vehnäjauho sopii enää tapettiliisteriksi. Pullavehnästä on poistettu eliksiiri ja kolme ylintä kerrosta, joissa on kuitu ja ravinteet.








    10. Metsäjoogapolku. Mörkökorpihan on Luonnonperintösäätiön suojelema alue. Se ei ole

luonnonpuisto kuten Pyhähäkki vaan suojeltu nimenomaan ihmiseltä. Nyt voi kuitenkin kävellä riiheltä polkua pitkin sata metriä valtavalle muurahaispesälle. Sieltä näkee alkuperäisen kosteikon ja miljardien muurahaisten tallaaman valtatien. Koetan hankkia metsäjoogakortit. Metsässä ei ole ainuttakaan kantoa – semmoiselta se luonto maan pinnalla näyttäisi, jos meitä ihmisiä tarpeinemme ei olisi. Mutta onhan meilläkin oikeus elää, kun kerran olemme tänne syntyneet?


       

    11. Sähkö. Luojankukkaroon tulee Vattenfallin koskivoimalla tuotettua sähköä. Se on enää sentin kalliimpaa kilowatilta kuin atomilla tuotettu sähkö. Sähköä on kulunut 11 euron edestä kuukaudessa, vaikka tuvassa ilmalämpöpumppu pitää lämmön 16 asteessa. Sähkön siirto tietysti tuottaa australialaisille pörssi-ihmisille. 




    12. Pihassa on näytillä aurinkokeitin ja risukeitin. Suomessa paras sähkön säästö ruuan valmistuksessa on vanhan ajan heinälaatikko. Tuvassa esillä nykyajan mielettömän tehokas styroksinen haudutuslaatikko. ja painekattila.





    13. Salonki. Tulevaisuudessa matkustaminen voi tarkoittaa vapaaehtoistyötä. Lähdetään elämään eri maiden ihmisten kanssa. Sitä olen toteuttanut, kun vuonna 1968 lähdin Saarijärveltä. Selailtavissa on omien kirjojeni ohella vanhempieni eläinlääkäri Veikko Ikkalan ja kansalaisopison rehtori Ilta Ikkalan elämänkertakirjat (molemmat opiskelivat Hitlerin Saksassa!) ja reissujeni muistoja 55 vuoden ajalta. Luettavissa myös Koti-Pellervossa 19.6. 2019 ilmestyvä haastattelu.



 Avoimet ovet Mörkökorven reservaatissa 

Luonnonperintösäätiön ikimetsässä 15.6. klo 14-18. 

Tervetuloa 70-vuotispäiville! 



Muisteluita, haitaria, kuorolaulua Puhtaat purjeet, metsäjoogapolku. Tarjolla villiyrttilettuja marjojen ja kasvistahnan kera, Luotolan Jussin muinaismallasjuomaa eli sahtia, kuusenkerkkäteetä, mansikkaleivoksia. Vihimme käyttöön kaariportin Maailmojen raja. Mielellään oma muki mukaan. 


Huom. Ei tuliaisia (paitsi perennoja?) – viidellä eurolla suojelet kymmenen neliötä Lanneveden ikimetsää! Mörkökorvesta on tehty lahjoituksia kahden hehtaarin alueelle, enää 6 ha nimeämättä. Haaveena on laajentaa suojelualueita luonnon monien ihmeiden turvaamiseksi. https://www.luonnonperintosaatio.fi/fi/lahjoita/pala-ikimetsaa 
ps. Pentti Linkola on kutsuttu kertomaan säätiön ajatuksesta. (Mutta kalastajamme on heikossa kunnossa eikä ehkä enää liiku.)




Miten Avoimen ovet onnistuivat?

Mukavat juhlat, vaikka olin toivonut että te kymmenet ja kymmenet lannenvetiset, jotka olette ottaneet minut kyytiin Mörkökorven risteyksestä tai Sokoksen pihasta, olisitte tulleet herkuttelemaan ja tutustumaan!!! 

Mutta paljon tuttuja oli, hauskaa ja iltaaohti sääkin kuumeni: yhteislaulua luonnolle ja Luojalle. Kuorolaisilla oli laulaessaan ja haitaria soittaessaan samanlaiset turkoosit asut. Vieras Espanjasta lauloi bluossia kitaransa kanssa. Monet lausuivat runoja luonnolle ja vanhuuden iloille. Kaupunginvaltuutettu piti (poliitikon) puheen... Mikä ihaninta: Kaikki kahdeksan paikalle saapunutta pientä lasta tuli ja halasi, kunnolla halivat. 

Kaksi ämpärillistä yrttilettuja, 15 litraa sahtia, viisi kermaan ja mansikkaan peiteltyä suklaakakkutorttua, viherrettyjä kuusipipareita. 

Ennen juhlia Lanneveden miesryhmä kävi puu- ja rakennustöissä. Tuntui mahtavalta seurata taitavien miesten työtä!

Kovasti oli tohinaa juhlien tiimellyksessä. Kesäasukas Sanna oli tuonut kaksi possua ja yhdessä haimme kolme lammasta Pihlajaveden Korpikirjastosta. Kuinka ollakaan: Lampaat karkasivat heti alkuunsa. Niitä etsittiin yötä päivää ikimetsästä. Monet paikat jäivät viimeistelemättä ja siivoamatta. Miten selvitä primitiivisissä oloissa ruoasta, miten astiat riittävät ja vaikka mitä. 


Enkeleitä oli matkassa tässä vielä keskiviikkona ylivoimaiselta tuntuvassa suunnitelmassa. Erityiskiitos Helille, Vellulle, Maisalle sekä pojantyttärelleni Ingalle ja tyttärenpojalleni Tobiakselle!


Valokuvista näkyy tunnelmaa. Piha oli iso, kuvia tuli vain vähän.

Hyvin kuvaa omaa paniikkiani erään ystäväni puhelinsoitto juhlan jälkeen yöllä klo 1.20: ”Marketta, onko sinulla kaikki hyvin? Anteeksi näin unta. Että tarvitset apua. Heräsin kesken nukkumisen. Olin särkeä ystäväni oven, että puolustan sinua. Kaikkea hyvää.”





Kauniisti kirjoitti ystävä Vellu omaan facebookiinsa: ”Saarijärveläinen Tohtoris Nainen, Marketta Horn, täytti eilen vuosia nolla, lämminhenkinen tapahtuma keräsi lähimpiä tuttavia läheltä ja kaukaa. Oli laulua, puheita, runoja, letunpaistoa ym. huvitusta, sainpa olla mukana ja itekkin tapasin vanhoja tuttuja ja muisteltiin vanhoja juttuja. Niin ne vuodet vierii Mörkökorvessakin. Oli hienoa laulaa Suvivirsi keskellä luonnon rauhaa, laulun loputtua hiljainen ääni, sisältä pihalla kaikaa, käsi myllyllä jyvät hienoksi, lapsikin ne jauhoiksi taikoo. Paljon Onnea Marketta, paljon onnea vaan, toivoo entinen renki.
(Miten niin entinen renki? Nyt kun käyn kahdeksattakymmenettä, käyn yhä hitaammaksi)




Hyvää syntymäpäivää Mörkökorpeen!


Anneli Jussila, 15.6. 20.34 


Hei

Toivotan omasta ja Luonnonperintösäätiön puolesta onnea Marketalle, joka on Mörkökorven puiden rinnalla vielä nuori ihminen. Mörkökorven Luojankukkaro on hyvä paikka, kun heimon vanhimmat seisovat vartiossa ympärillä.

Luonnonperintösäätiön näkymiä tähän alkaneeseen kesään 2019


- vanhojen metsien aarteita etsitään edelleen ja sitkeällä työllä niitä myös löytyy eri puolilta Suomea

- vapaaehtoisten apua tarvitaan sekä metsien löytämiseen että varojen keräämiseen, joskus myös alueiden ennallistamiseen tai muuhun hoitoon
- säätiön merkitys ja tehtäväkenttä kasvaa vuosi vuodelta
- koska metsät ovat niin kalliita Suomessa, on varainhankinta avainasemassa
- vuonna 2019 on alkanut tehostettu yritysyhteistyö suurten ja pienten yritysten kanssa, tästä tulee lisätietoa säätiön nettisivuille; ensimmäisen askelee otti Partioaitta
- ensi tiistaina julkistetaan toistaiseksi salassa pidettävä uutinen: Aki Kaurismäki on lahjoittanut säätiölle metsän Pusulasta Uudeltamaalta; tämä tiedoksi luottamuksellisesti vain Marketan ystäville tässä vaiheessa

Ihanaa juhlaa vuoden heleimpään aikaan, olisin tullut jos olisin päässyt!

Onneksi pääsen paikalle vielä kesäkuun aikana.


Tässä oma lempirunoni:

Kasimir Leino   Luonnon ihailua

Etsiköhöt hienot herrat,
Kaunottaret kaupungin
Nautintoa taiteellista
Maisemista maalarin.

 Minä ennen empimättä

Lähden luonnon helmahan,
Tutkin luonnon ilmiöitä,
Etsin sieltä ihanan.

 Koitan kuulla kussa sykkii

Luonnon sydän lämpimin,
Kuss' on tunne tulvillansa,
Kussa taide tuorehin.

 Laulan sitten maailmalle

Mitä siellä kuulin, näin,
Mikä siellä herttaisimmin
Heijastuu mun mielessäin.

 Siellä paistaa luojan päivä,

Tuores metsä tuoksuaa,
Kukat kukkii kumpuella,
Puro pieni pulppuaa. 

Siellä kuulen kosken pauhun,

Siellä linnunlaulut myös,
Siellä nään mä, ett' on luonto
Sentään parhain taidemies! 



































Ikimetsän metsäjoogakortit ovat tilauksessa



















sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Maata pitkin Müncheniin ja takaisin matkamessuille Sofia Future Farmiin



Maata pitkin Müncheniin ja Oslon

 kautta takaisin


Helsingissä järjestettiin Maata pitkin matkamessut 4.5.2019. Minut kutsuttiin sinne puhumaan aiheesta Maata pitkin Suomesta Australiaan. Luennon aikana näytin kotisivuiltani Aasian maiden julkisista liikennevälineistä: https://sites.google.com/site/maailmanmatka/kuvia


Kerroin kymmenestä tärkeästä asiasta, jotka on muistettava ennen kuin lähtee maata pitkin Australiaan:
1. Älypuhelin on oltava mukana. Aasiassakin lähes kaikki palvelut toimii jo alustalla. Puhelimessa on valuutan vaihtokurssit, kartat, käännösapu. Hostelleissa saa helposti ladattua.

2. Paperikartta on kuitenkin hyvä ottaa mukaan. Läpikuljettavissa maissa on erilaisia aakkosia, ei useinkaan karttakauppoja eikä aina puhelinkaan toimi.

3. Oma muki, kuppi ja lusikka. Jossain ruoka tarjotaan palmun lehdellä ja se lie puhdas, mutta muuten pesuolosuhteet ovat hankalia, kun ei olla lentokenttäolosuhteissa.

4. Lakanapussi. Hotelleissa toki on pedatut sängyt, mutta kun näkee, miten naiset joutuvat pyykkiä pesemään purojen rannalla paiskien tai polkien ja silittäminen sujuu vain kun on sähköä, on ystävällisempää antaa pyykkärille raha käteen kuin käytetyt lakanat yhden yön jälkeen.

5. Tavalliset vaatteet ja matkatavarat. Mitään ylellisen kallista merkkituotetta ei kannata ottaa mukaan toisten houkutukseksi. Joskus saatetaan kompastuttaa maahan jo pelkkien lenkkareiden takia.

6. Viisumien kesto on useissa maissa kuukausi. Jos ei saakaan laivaa ajoissa, täytyy käydä jossain naapurimaassa uusimassa viisumi. No, Australiassa ei ole sitäkään mahdollisuutta. Joskus viisumin saa rajalta, usein hämärämiehet myyvät halpoja viisumeita, jotka kyllä kelpaavat.

7. Vuodenajat on tarkkaan suunniteltava. Syysmyrskyissä eivät kalastaja-alukset kulje, kesällä on Etelä-Intiassa liian paahtavaa, jouluna Tiibetissa hotellin lattiatkin saattavat jäätyä.

8. Kannattaa opetella ainakin sata sanaa eri maiden kieliä. Englannilla ja venäjällä pärjää kyllä, mutta kiinnostavat ihmiset jäävät tuttavuuksien ulkopuolelle.

9. Maata pitkin matkustettaessa on kyse seikkailumatkasta ja sehän tarkoittaa, että on omillaan, kaikkea voi sattua. Tilillä on hyvä olla riittävästi katetta lentää vaikka joka hetki kotomaahan. Pankkiautomaatteja on joka maassa, Nepalissa oli aikaisemmin vain Kathmandussa.

10. Paras kaikesta: Itä-Euroopan busseissa on jokaisen penkin edessä oma kuvaruutu, jos voi valita draamaa, romantiikkaa, jännitystä. Aasiassa jokaisessa junassa on makuualusta, penkit on kolmessa kerroksessa. Varsinaisissa makuuvaunuissa on usein tuuletus niin kovalla, että niissä on vaikea nukkua. Myös makuubusseja on paljon. Mikseihän Suomen pitkillä etäisyyksillä?



Münchenin reissu


Koska tulin messuille suoraan kuukauden reissulta Keski-Euroopasta ja huomasin, että monet puhuivat samoista vaikeuksista junilla ja busseilla reissatessaan, keskityn tässä omiin kokemuksiini. Paljon upeaa, jotakin parannettavaa.

Maata pitkin matkustavia keljuttaa eniten lippujen ostamisen vaikeus. Lentomatkustajilla on selkeä ja helppo varaus- ja maksujärjestelmä, meillä pinnalla pysyvillä kaikki varaukset toimivat vielä eri lailla, eri osoitteissa ja lipun saanti takkuaa.

Lähdin Lannevedeltä Jyväskylään, 51 km – eläkealennuslippu 8.20 e. Se oli Euroopan reissun kallein pätkä. Olisi tietysti voinut liftatakin, reppu ei paljoa painanut, mutta kun näin pitkälle matkalle lähtee ei ole malttia keskittyä kyyditsijään, mitä peukuttaminen aina vaatii.

Onnibussi Jyväskylästä suoraan Turun satamaan. Ensimmäisen kerran osasin vinkin perusteella ostaa eläkelipun Onnibussiinkin eikä maksanut kuin 7.70. Tavallisessa bussissa olisi jo Turun linja-autoasemalta satamaan maksanut 4 euroa. Kerran kävi jopa niin, että vaikka Paunun bussin piti ajaa satamaan saakka, se jätti meidät Turussa kuitenkin bussiasemalle. Onnibussi on muuten luotettava, mutta varausjärjestelmässä on se heikko puoli, että jos varaa matkaa, lähtee etsimään rahapussia ja matka on sillä aikaa vanhentunut, tekee uuden varauksen, laskussa onkin yhtäkkiä kahden hinta!

Yölaiva Tukholmaan on järjettömän kallis kun vertaa päivälaivan 11 euron lippuun. Ennen vanhaan
Hieno yhden hengen "risteilijähytti". Kaksi kaveria
ja vielä laivan info soitti aamu viideltä, että varmasti ehdin laivasta.
sai makuupusseineen vielä yöpyä makuusaleissa, mutta nyt on tarjolla vain hienoja hyttejä. Ikaalisten Matkatoimisto antaa edullisia tarjouksia, valitettavasti risteilylippu on niin halpa, että joskus tulee ostettua se vaikka aikookin jäädä Tukholmassa pois.

Viking linen satamasta Slussenilta on näppärä kävellä Cityterminaaliin kahden kilometrin matka. Näkee vanhan kaupungin matkamuistomyymälät ja keskustan tavaratalot.

Junalippu Tukholmasta Müncheniin on paras ostaa ajoissa, jolloin hinta saattaa olla 50 prosenttia halvempi. Saksan rautateiden aikataulut toimivat ylivoimaisesti parhaiten koko Euroopan lipuja ostettaessa ja ne löytää googlettamalla DB, Deutsche Bahn. Interraillipussa on ongelmana, että kaikki nopeat junat vaativat paikkavarauksen ja siten lipun hinta voi nousta korkeaksikin ja vauksia on vaikea tehdä ja lunastaa. Paikallisjunilla kuljin 2018 Trieriin ja jouduin öisin klo kahdeltakin odottelemaan asemilla. Nyt lippuni oli ostettu Münchenin rautatieasemalta ja liekö siinä syy, että paikkaliput olivat keskimäärin kaksi euroa ja kaikki mukana. Hankaluutena oli vain, että liput piti lähettää postissa Suomeen.



Ruotsissa junat ovat hienoja ja penkit tilavia. 90 prosenttia ihmisistä katselee elokuvia omista laitteistaan, jokunen lukee, mutta kaikki pitäytyvät omassa maailmassaan. Tuli lähes kylmä olo, vielä kun maisematkaan eivät ole kovin kiinnostavia junan kiitäessä.

Junan vaihto Hampuriin oli Kööpenhaminan lentokentän asemalla, mikä on lentohallien alla. Odotellessa oli mukava seurata, miten eri lailla matkustajat saapuivat tullista lennoiltaan perheiden odottaessa. Kahviloissa voi hätätilassa maksaa eurolla, mutta vain seteleillä. Kaikki eivät hyväksy pankkikorttia. Meitä oli joukko odottamassa laiturilla, kuulutukset olivat rämiseviä. Joku sai tanskan kielestä selville, että jona on tunnin myöhässä, sitten toisen tunnin ja lopulta meidän käskettiin ottaa paikallisjuna Kööpenhaminan keskustaan samalta laiturilta.
Kielitaidoton oli hukassa. Jouduimme vaihtelemaan vaunuja, jotkut isojenkin pakaasien kanssa. Meille oli kai hitsattu kaksi vaunua yhteen, koska ovia ja ikkunoita oli vaunujen välillä ristiin rastiin. Hätäännyin, sillä Hampurissa vaihtoaikaa oli vain 12 minuuttia ja lähdimme yli kaksi tuntia myöhässä. Jännitti sen verran paljon ja penkki oli epämukava, että jäi valvomisen puolelle se yö. Roebyn ja Puttgardenin välillä on tunnin lauttamatka ja kaikkien on lähdettävä junasta kannelle. Kerran menin matkan yöjunalla, mutta juna kierteli jostain, missä kolisi koko yö, mutta ei sitten tarvinnut nousta junasta.

Meille kuitenkin ilmoitettiin, et saapuisimme aikataulun mukaisesti Hampuriin. Juoksin korkeat asemalaiturit hädissäni jo väärään suuntaankin, juuri kun saavuin oikealle laiturille, juna lähti. Kaikki on menetetty. Joku tuli katsomaan lippuani: Mutta sinun junasihan tulee kohta! Kaksi peräkkäistä junaa samaan kohteeseen! Hieno kuuden hengen hytti. Sinne ahtautui matkan varrella kolme todella tukevaa ihmistä ja yksi isojen laukkujen kanssa joten tunnelma kyllä tiivistyi. Juna kiisi kylien ja metsäsolien läpi – Saksa on niin vaihtelevaa maastoa Ruotsiin verrattuna. Tuulimyllyjä, pikkuisia tiheään rakennettuja kyliä, kirkko aina keskellä. Vahinko, että useimpien kaupunkien kohdalla oli meluvallit ja saimme nähdä vain asemat.




Junan ravintolasta kuului vallaton tunnelma, kun runsaasti jääkiekkofaneja oli menossa Müncheniin. Olut maistui jo aamusella ja tunnelma oli välitön, juttukavereita riitti.




Paluumatkalle en sitten saanutkaan ollenkaan edullista junalippua Tukholmaan, joten vertailin busseja. Flixbuss on vallannut Saksan linja-automarkkina. Muutamia vuosia sitten ne ottivat kyytiin ja jättivät meidät tienviereen niin kuin Onnibussikin aikoinaan käytti jopa Kiasman edustaa. Nyt muita bussiyhtiöitä ei juuri enää näkynytkään ja bussit lähtevät hyviltä asemalaitureilta.

Olin menossa Osloon 90-vuotiaan tätini syntymäpäiville ja halusin olla Oslossa illan suussa, en yöpyä Berliinissä enkä Kööpenhaminassa. Niinpä lähdin Münchenistä klo 15, tulimme Berliiniin klo 23 ja bussi Kööpenhaminaan lähti klo 2. Bussimatka oli verrattomasti vaihtelevampi kuin junamatka, sillä ajoimme usean kaupungin keskustaan. Kerran pysähdyimme syömään lähiravintolaan.

Mutta Berliinin bussiasema on kaupungin syrjässä ja onneton paikka. Viime reissulla kävelin varhain pyhäaamuna Kantstrassee Kudamille ja sain tallustaa viisi tuntia. Rakenteilla on uusi asema, onhan pitkänmatkan bussien määrä räjähtänyt. Yöllä asemalle tuli humalaisia ja huumeisia patjojen kanssa. Pienessä odotussalissa jotkut kertoivat lakkaamatta puhelimeensa kovalla äänellä lomakokemuksiaan. Automaatista sai suklaapötkyjä, vessa oli maksullinen. Vuosi aikaisemmin sama kuuluttaja istui lasin takana ja kertoi tulevat ja lähtevät bussit yhtä epäselvästi ja kovalla äänellä. Kun muutkin pudistelivat päätään jatkuvalle häirinnälle, menin juttelemaan kuuluttajan kanssa. Hän oli hämmästynyt, tehnyt työtään jo 15 vuotta eikä kukaan ole valittanut, mutta muuttipa kuitenkin kuuluttamistyyliään. Bussikin tuli sitten tunnin myöhässä. Puolalaispariskunta oli varannut laukuilleen kaksi tuolia ja istuivat itse takana. Tuli erimielisyyksiä, kun siinä oli viimeinen paikka, mutta kun tulimme Tanskan laivalle aamukuudelta, tulivat he jo ystävällisesti kyselemään reittiä takaisin bussiin. Rostockista Gedseriin kestää vajaa kaksi tuntia. Ruoka ja kahvikin on laivalla kallista mutta kaikki ylvästä.

Kööpenhaminassa bussien pysäkit ovat yhä sivukujalla rautatieaseman takana. Ei laitureita, kaksi penkkiä, välillä satakin ihmistä tulee busseista ja nousee toisiin. Välissä kulkee pyörätie ja työmatkailijat hermostuvat vähän päästä meihin missä tahansa seisoskeleviin. Aikaa oli kierrellä kaupungilla neljä tuntia. En taaskaan saanut nostettua Tanskan kruunuja eikä missään myyty edes teetä euron kolikoilla.

Minulla nouse itku syvältä kun aloin ymmärtää, että Nettbussia ei tulekaan. FlixBussi lähti Osloon, mutta olisi maksanut sata euroa nousta siihen. No mutta sitten musta ja hopeoitu ylväs bussi tulikin, 10 min. myöhässä eikä meitä enää montaa ollut odottamassa. Norjalaisen yhtiön bussin kaltaista en ole koskaan vielä nähnyt: ylhäällä nojatuolit, joissa saa jalatkin nostettua tukialustan päälle, vain kolme tuolia rinnakkain. Hieno musta bussi ajeli taas Ruotsin rannikon kaupunkien läpi – Malmö, Halmstad, Göteborg, kallioleikkauksien läpi tämän tästä, tunneleita heti kun päästiin Norjan puolelle. Taloja vilkkui pitkin vuorten rinteitä. Loppu pätkä oli päätä huimaavan kaunis.

Saksan jälkeen kaupungilla kulku Oslossa tuntui yksinäiseltä. Ihmiset näyttivät vakavila, ei ilon , monet yksikseen, värittömiä. Olkoon vaikka kuinka varakas maa, mutta sinne en halua toista kertaa.

Paluubussini FlixBus lähti iltamyöhällä. Ensimmäiset kahdeksan riviä pidettiin tyhjinä niitä varten, jotka ovat erikseen tilanneet ja maksaneet paikan eli kaksi ihmistä. Me muut istuimme yön tiukassa bussin takaosassa ja yritimme kuka missäkin asennossa saada unen päästä kiinni. Aamulla tulimme Tukholman Centraaliin 10 min. ennen aikaa klo kuusi. Aloin ymmärtää että tosiaankin ehdin 7.40 lähtevään Vikingiin. Minulla oli Ruotsin kruunuja ja juoksin kuitenkin tunnelbahnaan., vaikka kävelykin olisi ollut vain 2 km. Muslimityttö kassalla jutteli kaverinsa kanssa ja yritin hoputtaa että laivani Suomeen lähtee juuri. Ja sitten hän ei voinut ottaa kruunuja, poletti vain pankkikortilla. Tärisin suuttumuksesta ja väsymyksestä. Hän uhkasi soittaa järjestysmiehen. Pyysin että tekisi sen, mutta sitten aukenikin metron portti ja hän pyysi minua menemään. Kaksi asemaa, puoli km kävelyä ja jouduin vielä odottelemaan laivaan pääsyä lähes tunnin! Laiva oli Viking Grace eli ekologisin laiva, joka kulkee nesteytetyllä maakaasulla. Kaikki ravintolat olivat samassa kerroksessa, jokaisessa laulajia ja soittajia, meininki päivälläkin iloista. Sain valmistautua seuraavan päivän esitelmääni varten Maata pitkin messuilla iloisissa tunnelmissa.

Saksassa SPD Matthias Miersch ehdottaa, että junalippu ei saa 
Saksan alueella koskaan maksaa enempää kuin lentolippu.




Jyväskylä – Turun satama Onnibus 1.4. klo 14.30 – 19.05             7,70e
Turku – Tukholma Viking 1.4. 20.15 - 6.05                                  13e

Stockholm central– CPH Airport juna 2.4. 16.24-21.17 541, vaunu 6 paikka 24
Kööpenhamina – Hamburg juna 2.4. 22.19 -5.40 8630 vaunu 81 paikka 44
Hamburg – Munchen 3.4. 5.55 – 11.38 intercity, internet, ravintola vaunu 7, paikka 95 
64,90 euroa


München ZOB 15.00 - 22.35
Berlin ZOB 22.35, lähtö 2.00
Kööpenhamina HBF 2.00 – 10.05
Kööpenhamina - Oslo

FlixBus

Oslo busterminalen Galleriet 3.5. 22.30
Tukholma cityterminalen 6.05
Tukholma - Turku 4.5. 7.45 Viking Grace 13 e

"ellet ole paikalla 15 min aikaisemmin, lippusi annetaan toiselle bussin lähtiessä.
Mukaan saa ottaa 2 käsimatkatavaraa 7 kg
yksi matkalaukku 20 kg"


Huhtikuu Münchenissä Saksan ihmemaassa lapsia hoitamassa. Ideoita paremmasta maailmasta vilisee:
1. Lataa ilmaiseksi sähköpyöräsi tässä Aldikaupassa. Lataa aurinkoa.
2. Vuokraa minut, e-mobiilipyörä München.
3. Auringonkukkataksi.
4. Sähköpyörä 5 senttiä minuutti.
5. Lasten ja mummojen koulumatka potkulaudalla.
6. Minä otan tyhjät tavaranne takaisin. Tänne vain maitopullot ja lasiset jogurttipurkit.
7. Kierrätä pullot. Auta säästämään CO2:ta.
8. Vihdoinkin pakkaamatta. Kaikissa ReWe bio- kaupoissa. Vain hintalappu.
9. Ekologisdemokraattinen puolue: Miten voimme tuottaa vähemmän muovijätettä?
10. Vaihda makkarasi halalkanaan tai kasvikseen. Maksa vain 50 senttiä lisää.

11. Mäkkärin mainos: Uskot tai et, mutta maailmaa emme voi pelastaa. Mutta itseämme.












 

 













Oslossa: